Yksi keho. Kaksi kelloa.
Kehossamme toimii kaksi kelloa. Toista säätelee aurinko, ja se tunnetaan yleisesti nimellä kehon vuorokausirytmi eli sirkadiaaninen rytmi. Toista kelloa säätelee joukko aivojen hermosoluja, jotka tunnetaan nimellä suprakiasmaattinen tumake (SCN). Se vastaa muun muassa uni-valverytmistä.
Nukkumaanmenoaika
Kun olemme olleet pitkään hereillä, uni-valverytmi kertoo "unen tarpeen" olevan kasvussa, minkä vuoksi meidän pitäisi mennä nukkumaan. Tämä säätelykoneisto auttaa meitä myös nukkumaan riittävän pitkään yön aikana, jotta uni tasapainottaisi valveilla viettämäämme aikaa.
Tässä on asian ydin
Jos uni-valverytmi olisi ainoa kellomme, heräisimme syvästä unesta täysin levänneenä, palautuneena ja virkeänä, mutta päivän edetessä väsyisimme yhä enemmän – aivan kuin akun virta ehtyy ajan kuluessa. Kuten tiedät, näin ei kuitenkaan tapahdu. Energiapiikit vaihtelevat päivän mittaan, mikä johtuu toisen kellomme muodostamasta vastavoimasta, jota kutsutaan yleisesti vuorokausirytmiksi eli sirkadiaanirytmiksi.
Yhtä vanha kuin aurinko
Sirkadiaanirytmi on 24 tunnin jakso, joka vaikuttaa monenlaisiin organismeihin – niin ihmisiin, banaanikärpäsiin kuin sieniinkin. Sirkadiaanirytmi nousee ja laskee vuorokaudenaikojen mukaan. Aikuisilla unirytmi on voimakkaimmillaan yleensä klo 2–4 yöllä ja iltapäivällä 1–3 aikaan. Siihen vaikuttaa kuitenkin se, oletko aamuvirkku vai yökyöpeli. Jos olemme saaneet riittävästi unta, vuorokausirytmiin kuuluva uneliaisuus on heikompaa, ja jos meillä on univajetta, väsymys tuntuu voimakkaampana. Vuorokausirytmin ansiosta tunnemme olomme melko virkeiksi tiettyinä hetkinä päivästä, vaikka olisimme valvoneet tuntikausia ja uni-valverytmimme viestittäisi uneliaisuudesta.
Kellojen taistelu
Nämä kaksi järjestelmää yleensä tasapainottavat toisiaan. Ne toimivat kuitenkin itsenäisesti, ja voivat siksi tikittää eri rytmissä. Vuorokausirytmin häiriintyminen, vaikkapa aikaeron vuoksi, vaikuttaa luonnolliseen unirytmiimme. Kun vuorokauden aika ja valon määrä vaihtelevat, aivot pakottavat kehon sopeutumaan muuttamalla sen normaalia rytmiä. Samankaltaisia oireita voi kuitenkin ilmetä myös jokapäiväisessä elämässä, kun vuorokausirytmi häiriintyy pitkien työpäivien tai epäsäännöllisen työajan vuoksi. Siksi on tärkeää pitää yllä säännöllistä unirytmiä, jotta kaksi kelloamme pystyvät toimimaan yhteistyössä.
Valo ja mieli
Myös valo ja pimeys vaikuttavat uni-valverytmiin (SNC). Suprakiasmaattinen tumake (SCN) sijaitsee aivan näköhermojen yläpuolella. Aamulla valo siirtyy näköhermoista tumakkeeseen ja ilmoittaa sisäiselle kellolle, että on aika herätä. Tumake huolehtii viestin välittämisestä myös niille aivojen osille, jotka säätelevät hormoneja, kehon lämpötilaa ja muita virkeyttä ja unisuutta sääteleviä toimintoja. Kun valon määrä vähenee, esimerkiksi auringonlaskun jälkeen, suprakiasmaattinen tumake ohjaa aivot tuottamaan enemmän melatoniinihormonia, joka saa sinut uneliaaksi. Siksi lukeminen Kindleltä, iPadiltä tai tabletilta yöaikaan voi virkistää, kun taas paperikirjaa lukeminen saa unen tulemaan yleensä nopeammin.
